Tahmeat kädet

Jokaisen harjoituksen jälkeen Perttu Hyvärinen kaiveli taskujaan ja löysi saman ongelman. Pienen kasan käytettyjä geelipusseja ja jossain niiden seasta puhelimensa — peitettynä tahmealla energiageelillä, joka oli vuotanut tyhjien pussien repäisyreunoja pitkin. Hän ei halunnut roskata poluille tai metsään, joten hän piti pusseista kiinni. Ne päätyivät takaisin vyölaukkuun tai takin taskuun. Pitkän harjoituksen päätteeksi kaikki oli sotkuista. Tahmeat kädet, tahmeaa puhelin, tahmeaa kaikkialla.Näin oli käynyt kahdenkymmenen vuoden ajan.

Perttu vietti kolmetoista kautta ammattimaisessa maastohiihdossa korkeimmalla tasolla, edusti Suomea kahdesti olympialaisissa ja voitti viestijoukkueen hopeamitalin vuoden 2023 MM-kilpailuissa. Saman vuoden joulukuussa hän saavutti ensimmäisen henkilökohtaisen maailmancupin voittonsa 10 km klassikkomatkalla Toblachissa, Italiassa — tulos, joka syntyi yli vuosikymmenen hiljaisesta ja kärsivällisestä työskentelystä yhden maailman vaativimman kestävyyslajin huipulla. Tuon uran aikana hän kulutti enemmän geelejä kuin osasi laskea. Ja jokainen niistä tuli samassa muodossa: pienessä pakkauksessa, jonka repäiset auki, puristat tyhjäksi ja laitat taskuun.

Jokainen kokeillut merkki tarjosi jotain hieman erilaista. Uuden maun, uuden reseptin, uuden väitteen pakkauksen etupuolella. Pussit pysyivät samoina. Oli kyse tammikuisesta hiihtämisestä suomalaisessa metsässä tai kesäisestä juoksusta polulla helteessä — sama ongelma. Eri merkkejä, eri makuja, eri markkinointia. Sama revitty pussi. Samat tahmeat kädet.

Kaksi litistynyttä banaania

Jusman So oli viettänyt lähes kaksikymmentäviisi vuotta ammattikeittiöissä. Singaporessa syntynyt Jusman kouluttautui kokiksi ja tunnustettiin yhdeksi maan lahjakkaimmista nuorista kulinaarisista kyvyistä ennen kuin lähti töihin ylellisissä hotelleissa seitsemässä maassa neljällä mantereella — kokkaamassa ja johtamassa keittiöitä maailman vaativimmissa kohteissa. Lopulta hän asettui Suomeen suomalaisen vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa.

Juoksu löysi hänet täältä. Metsät ovat kaikkialla, ja ennen pitkää Jusman ilmoittautui kilpailuihin, joihin kenenkään ei oikeastaan pitäisi osallistua, jos on viettänyt suurimman osan urastaan lieden ääressä.

Hän suoritti NUTS Ylläs Pallas 100 km:n vuonna 2024 ja NUTS Karhunkierros 166 km:n vuonna 2025. Ja juoksi 3:05 maratonin 47-vuotiaana. Matkan varrella häntä alkoi suuresti kiehtoa tiede, joka selitti mitä kehossa tapahtuu tällaisten ultimaattisten urheilusuoritusten aikana.. Hän perusti The Endurance Lab -podcastin, jossa hän keskusteli tiedemiesten, valmentajien, fysioterapeuttien ja mastersurheilijoiden kanssa kestävyyssuorituksista. Jokainen keskustelu vei hänet syvemmälle urheilufysiologiaan ja ravitsemukseen: miten keho imee hiilihydraatteja, missä todelliset rajat ovat ja miksi niin monet urheilijat — hän itse mukaan lukien — tekivät asiat väärin.

Ensimmäinen ultramaraton opetti hänelle muutakin. Hän oli päättänyt juosta ilman geelejä. Hän oli nähnyt tarpeeksi urheilijoita kamppailevan pussien kanssa harjoituksissa tietääkseen, ettei halunnut tehdä samaa kahdenkymmenen tunnin ajan. Kilpailun järjestäjät ehdottivat myös geelien valmiiksi pursottamista pehmeään pulloon ennen starttia. Jusman mietti, kuinka epäkäytännöllistä se olisi, ja hylkäsi ajatuksen hiljaisesti.

Hän päätti juosta banaaneilla.

Noin 55 kilometrin kohdalla, kahden huoltopisteen välillä, jotka olivat 28 km:n päässä toisistaan, hän lähti huoltopisteeltä kaksi banaania käsissään. Hän kompastui juureen. Kaatui. Kun hän nousi ylös, molemmat banaanit olivat litistyneet käsissä — mennyttä. Vielä 25 kilometriä seuraavalle huoltoasemalle, eikä mitään syötävää.

Täytyi olla parempi tapa. Hän ei vain vielä tiennyt mikä se oli.

Hän meni kotiin ja alkoi lukea, tutkimusartikkeleita kaksoistransportterihiilihydraattijärjestelmistä, osmolaalisuudesta, mahalaukun tyhjenemisestä, GI-häiriöistä kilpailuteholla. Hän alkoi kokeilla — sekoitellen maltodekstriiniä eri dekstroosiekvivalenteilla ja fruktoosia eri suhteissa, testaten pitoisuuksia, juosten omilla resepteillään nähdäkseen, mitä vatsa kestää ja mitä ei. Kokin vaisto ohjasi häntä: karsi pois kaikki turha, pidä vain se mikä todella toimii.

Miten kaikki loksahti paikoilleen

Vuonna 2024 he kolme olivat yhdessä kuvauspaikalla Kuopiossa.

Pekka Nuutinen oli perustanut KomeroFoodin vuonna 2015 — valmisruokayrityksen, joka rakentui ajatukselle, että ihmiset ansaitsevat kunnollista ruokaa ilman ruoanlaiton vaatimaa aikaa ja vaivaa. Hän oli viettänyt lähes vuosikymmenen oppien, mitä tarvitaan elintarviketuotteiden kehittämiseen, brändin rakentamiseen, suomalaisen vähittäiskaupan navigointiin ja idean muuttamiseen todelliseksi tuotteeksi.

Perttu oli paikalla KomeroFoodin kasvona — yksi Suomen tunnetuimmista hiihtäjistä. Jusman oli kutsuttu konsultiksi, ja hänen kansainvälinen keittiökokemus oli käytössä KomeroFoodin uusien valmisateriakonseptien kehittämisessä.

He kolme viettivät päivän kuvauksissa yhdessä. He puhuivat. Ja jossain noiden keskustelujen lomassa he huomasivat ajattelevansa samaa ongelmaa eri näkökulmista. Hiihtäjä, jolla oli kahdenkymmenen vuoden turhautuminen ja tahmeat kädet. Kokki ja ultrajuoksija, joka oli formuloinut geelejä kotonaan ja lukenut urheilufysiologian tutkimusartikkeleita myöhään yöhön. Startupyrittäjä, joka tiesi tarkalleen mitä vaaditaan idean muuttamiseen todelliseksi tuotteeksi.

Tuote oli jo olemassa, karkeassa muodossa, Jusmanin keittiössä. Ongelma oli ollut olemassa vuosikymmeniä Pertun vyölaukussa. Puuttui vain päätös rakentaa se oikeasti.

Kaksi vuotta myöhemmin he perustivat N² Fuelin. Nordic Natural Fuel. Ratkaisu, joka on suunniteltu alusta alkaen ultramaratonin polkujuoksijoille. Jollekin, joka tulee olemaan polulla kahdeksan, kaksikymmentä tai jopa kolmekymmentä tuntia, väsyneenä ja kylmässä sauvat kädessä ja ilman roska-astioita kahteenkymmenen kilometriin, joka tarvitsee jatkaa tankkaamista ilman että siitä tulee ylimääräinen henkinen ja fyysinen rasite.

Yksi iso pussi, joka on suunniteltu istumaan juoksuliivin taskuun. Uudelleensuljettava venttiili, josta siemailet murtamatta askellustasi. Ei synteettisiä säilöntäaineita, ei keinotekoisia aromeja, valmistettu pienissä erissä Suomessa. Resepti, joka perustuu todelliseen tieteeseen siitä, miten keho imee hiilihydraatteja jatkuvan rasituksen aikana — ei siihen, mikä on halvinta maustaa tai helpoin säilyttää kolme vuotta. Sisältäen vain sen mikä todella toimii.